Lukekaa ennakkotehtävänä Olli Luukkaisen väitöskirjan luku 4.2. Kollegiaalisesta yhteistyötä: http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67349/951-44-5885-0.pdf?sequence=1 (sivulta 102 alkaen).
Kuluneen vuosikymmen aikana oppilaitoksen ovat eläneet monien myllerrysten keskellä. Muutokset ovat kohdistuneet niin opiskelijan kuin opettajankin arkeen sekä muokanneet monen oppilaitoksen toimintakulttuuria. Opettajan työn vaatimukset ovat lisääntyneet ja työhön on tullut monia uusia tehtäviä, jotka vaativat uudenlaista orientaatiota omaan työhön, työyhteisöön ja opiskelijoiden toimintaan. Olli Luukkainen on väitöstutkimuksessaan kuvannut monipuolisesti näitä muutoksia ja haasteita.
Tutustukaan jaettuun virikeaineistoon ja pohtikaa sen pohjalta erityisesti alla olevia kysymyksiä. Voitte kirjoittaa ajatuksianne tähän wikiin (myös ilman kirjautumista) painamalla ensin EDIT ja lopuksi SAVE-napista. Verkkotapaamisessa saatte aikaa suunnitella aiheesta 15 min. opetustuokion koko ryhmälle.
Mitkä ominaispiirteet ovat tunnusomaista oppilaitoskulttuurille?
Miten Luukkainen on jakanut opettajakulttuurin ja mitkä ovat tämän jaon osien erityispiirteet?
Miten Luukkainen määrittelee kollegiaalisuuden ja miten se näkyy sinun arjessasi?
Miten oppilaitoksesta rakennetaan oppiva organisaatio ja nykyaikainen asiantuntijayhteisö?
Millaiset edellytykset omalla työyhteisölläsi on kehittää toimintakulttuuriaan siten, että aito kollegiaalisuus ja yhteisöllinen olisi käytännössä mahdollista? Vahvuudet ja haasteet
Ajatuksia tehtävänannon rakentamiseen
1. kohta: Tuija_ poimin Ollin väikkäristä näitä nostoja:
Oppilaitos on erityislaatuinen humaani organisaatio ja jokaisella oppilaitoksella on oma kulttuurinsa, joka todellisuudessa heijastuu sen yhteisön toiminnassa, ajattelussa ja päätöksenteossa ja vaikuttaa ehkä eniten oppilaitoksen toimintaan. Kulttuuri tarkoittaa vallitsevia epävirallisia ohjeita, tottumuksia, toimintatapoja ja normeja sekä henkilöiden välisiä epävirallisia valtasuhteita ja arvostuksia.
Koulutusta luonnehtii kolme käsitettä: professionaalisuus, byrokraattisuus ja oppilaiden kannalta pakollisuus. Koulu on organisaationa yhteiskunnan ja toimintatason ohjauksen funktio. Organisaatiotaso sijoittuu valtiovallan ja koulukulttuurin väliin. Olennaista organisaatiotasolle on yhteistyö ulkoa tulevan ohjauksen ja koulun oman kulttuurin välillä. Opettajayhteisö ja opettaja ovat yhteiskunnan määrittämien.
Lisäys: Ranja
Suomalaisessa koulukultturissa on korostunut ja korostuu edelleen opettajan yksin toimiminen, mutta yhteiskunnan muutokset (samoin kuin oppimiskäsityksen ja oppimisympäristöjen muutokset) edellyttävät tähän muutosta, jolloin kollegiaalisen yhtesityön ja yhteisen reflektoinnin tulisi lisääntyä, tavoitteena oppimisen kehittäminen.
2. kohta: Tuija
Opettajan autonomisuus ja yksin toimimisen perinne vahva osa opettajuutta vuosikymmenten ajan.Kollegiaalinen pohdinta ja työn arviointi eivät ole kuuluneet opettajakulttuuriin. Opettajan työstä on puuttunut sitoutuminen ryhmänätapahtuvaan työn analyysiin ja sen perustalta lähtevään oppimisen kehittämiseen.Tällainen toimintatapa kuitenkin heijastaa enemmän koulun toimintatapaa kuin yksittäisen opettajan ajattelutapa.
Opettajakulttuuri voidaan jakaa: a) yksilökeskeiseen, b) rajattuun, c) yhteisökeskeiseen d) rajoja ylittävään opettajakulttuuriin. Yleisin opettajakulttuurin muoto on yksilökeskeinen opettajakulttuuri. Minä ja luokkahuone :)
Rajatussa kulttuurissa vuorovakutus saman aineen opettajaan/-iin ja oppilaisiin. Heikko kommunikaatio opettajaryhmienvälillä.
Yhteisökeskeisessä opettajakulttuurissa Yhteisökeskeisessä opettajakulttuurissa yhteistyö on laaja-alaista ja useimpien opettajien välistä. Yhteistyötä tehdään aine- ja luokkarajoja ylittäen. Näitä kulttuureja leimaa avoimuus, myös epäonnistumisia uskalletaan jakaa. Uusia ideoita uskalletaan kokeilla, vaikka onnistuminen ei täysin varmaa olisikaan.
Lisäys Ranja:
Uusi opettaja sosiaalisten voimakkaasti vallalla olevan opettajakulttuurin toimintamalliin.
Yhteistoiminnallisuus usein mukaan vasta silloin, kun omat voimavarat ei riitä
3. kohta: Ranja
Kollegiaalisuudella tarkoitetaan: organisaation jäsenten välistä ammatillisista, aitoa yhteistyötä, joka vaatii mm. kommunikointikykyä, kykyä sietää erilaisia mielipiteitä sekä kykyä kyseenalaistaa asioita. Perustuu yhteistoiminnallisuuteen, johon kuuluu yksilöiden välinen myönteinen keskinäinen riippuvuus ja toisten tukeminen.
Voidaan jakaa rajattuun kollegiaalisuuteen (esim. opetuksen suunnittelu ja toteutus) ja laajennettuun kollegiaalisuuteen (kehittäminen ja kriittinen tarkastelu).
Omassa työyhteisössäni koen, että mielipiteitä uskalletaan esittää ja niitä myös kuunnellaan, vaikka ne poikkeaisivatkin valtavirrasta. Myös tukea on aina saatavilla, kun sitä tarvitaan, eikä ongelmia väheksytä Asiat voivat välillä aiheuttaa kiistaa, mutta ne eivät personoidu vaan asiat riitelevät. Työpaikallani on hyvä yhteishenki, jonka vuoksi kollegiaalisuus ei rajoitu pelkästään työpaikalle vaan vietämme aikaa yhdessä myös virallisen koulun ulkopuolellakin. Opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa voisi tehdä paljon enemmän yhteistyötä, jota erilaisten projektien yhteydessä kyllä esiintyy kiitettävästi.. Kollegiaalisuus voisi siirtyä laajennettuun kollegiaalisuuteen, jolloin koulu voisi kehittyä entisestään. Tässä on usein esteenä muutaman vahvan persoonan negatiivinen asenne koulukulttuurin muutokseen.
4. kohta: Tuija
Oppivan organisaation keskeiset piirteet:
Yhdessä oppiminen
Yhteistoiminnallisuus
Vuorovaikutus
Tavoitteellinen tulevaisuuteen vaikuttaminen sekä
Kyky muuntaa rakenteensa, kulttuurinsa ja strategiansa itseuudistuvaksi oppimisjärjestelmäksi
Kyky oppia yhdessä sekä hiljaisen tiedon hyödyntäminen
Oppivan organisaation oppimiseen sisältyviä asioita:not being, instead becoming!
Organisaation oppiminen kuvaa sitä, miten se luo uutta tietoa ja tuottaa uutta osaamista. Oppiva organisaatio käsittelee niitä työyhteisössä käytettäviä järjestelmiä, toimintaperiaatteita ja organisaation piirteitä, jotka mahdollistavat organisaation oppimisen. Jos organisaatiossa tapahtuu oppimista yksilön, tiimin ja organisaation tasolla siten, että organisaatio saavuttaa oppimisprosessien avulla entistä paremmin tavoitteensa, se on oppiva organisaatio.
Oman ja yhteisen toiminnan kyseenalaistaminen ei ole uhka vaan keino jatkuvaan kehittymiseen. Tällaisessa
ympäristössä ei koeta uhkaa virheistä ja yhteisö pystyy reagoimaan esiin nouseviin haasteisiin nopeasti.
Tykkäsin näistä ajatuksista: Senge (1990, 139–272) nimeää oppivan organisaation edellytyksiksi seuraavat osa-alueet: 1. systeemiajattelu (system thinking)
2. henkilökohtainen osaaminen (personal mastery)
3. yhteinen visio (shared vision)
4. yhdessä oppiminen (team learning)
5. sisäiset mallit (mental models) Senge katsoo ihmisillä olevan tarve innovatiiviseen ja suunniteltuun toimintaan. Yhteisestä kielestä, keskustelukyvystä,kommunikointitaidosta ja kyvystä ratkoa konflikteja syntyy yhteinen oppiminen.
Organisaation on tunnistettava ja muistettava ne asiat, jotka se on oppinut ja osattava kommunikoida oppimistuloksen levittämiseksi.
Organisaatioissa tulisi korostaa suoritustavoitteiden ohella myös oppimistavoitteita.
Tärkeää ei ole pelkästään se, kuinka ihmiset tekevät työnsä,vaan lisäksi se, mitä he osaavat ja miten he voivat hyödyntää osaamistaan.
Luovuuteen ja innovatiivisuuteen rohkaisevan ympäristön ominaisuuksia:
mm. vapaus, hyvä projektien johto, riittävät resurssit, tuki ja kannustus, ympäristön tarjoamat haasteet sekä jossakin määrin myös ympäristöstä kohdistuvat paineet.
Parhaimmillaan organisaation ilmapiiri rohkaisee ammatilliseen uusiutumiseen, innovatiivisuuteen ja riskinottoon sallien myös virheitä. Sosiaalinen yhteisö luo myös työnilon kokemuksen kehikon.
Idealismiako vaiko hyvää johtoa edellyttävää.... Tuijan kommentti!Organisaationa oppiminen on mahdollista, kun opettaja irrottautuu varsinaisesta opetustyöstään toimimaan esimerkiksi koko oppilaitosta koskevassa kehittämishankkeessa tai osallistumaan koko oppilaitosta koskevaan päätöksentekoon tuoden myös yhteisissä päätöksentekotilanteissa oman asiantuntijuutensa yhteisesti hyödynnettäväksi. Opettajien parantuneiden päätöksentekomahdollisuuksien kautta voidaan lisätä heidän vastuullisuuttaan ja sitoutuneisuuttaan koko koulun toimintaan.
Ranjan lisäys:
Oleellista on keskustelu ja tiedon vaihtaminen. Opettajat käyttävät hyväkseen laajoja verkostoja ja niistä saatua tietoa jaetaan muille. Esim. etsitään ja arvioidaan jatkuvasti parempia käytänteitä oman koulun sisä- ja ulkopuolelta.
OPS työn jatkuva kehittäminen yhdessä. Johdon asenne ja viestintä tässä erittäin tärkeää!
Yhteisön sitouttaminen tavoitteisiin on äärimmäisen tärkeää, sillä koko kouluyhteisö tulee saada kehittämään opetusta.
5. kohta: Ranja
Oman työyhteisön vahvuudet:
pedagoginen johtaja, jokat on innostunut asiasta ja toimii hyvin yhteen rehtorin ja apulaisrehtorin kanssa
pedagogiset kahvilat, jossa koulutuksissa käyneet tuovat muiden tietoon oppimiaan asioita ja niistä keskutellaan
hyvin toimiva sosiaalinen yhteisö, jossa kommunikointi pelaa ja on tukea ja kannustusta. Työn ilo!
Oman työyhteisön haasteet:
Kaikkien sitouttaminen yhteisiin tavoitteisiin ja elinikäisen oppimisen tärkeyden ymmärtämiseen
Pedagogiseen kahvilaan osallistuminen vapaaehtoista, jolloin keskustelut jää helposti pienen piirin tietoisuuteen
Ryhmän tuotos opetustuokion tueksi
1. Oppilaitoskulttuuri ominaisia piirteitä :
Tarkoittaa organisaatioita, sijoittuu valtiovallan ja koulukulttuurin väliin.
Jokaisella oppilaitoksella on oma kulttuurinsa
Heijastuu yhteisön toiminnassa, ajattelussa ja päätöksenteossa .
Vallitsevia epävirallisia ohjeita, tottumuksia, toimintatapoja ja normeja sekä henkilöiden välisiä epävirallisia valtasuhteita ja arvostuksia.
Koulutusta luonnehtii:
1) professionaalisuus
2) byrokraattisuus j
3) oppilaiden kannalta pakollisuus. Koulu on organisaationa yhteiskunnan ja toimintatason ohjauksen funktio.
Opettajakulttuuri:
Opettajakulttuuri voidaan jakaa: a) yksilökeskeiseen, b) rajattuun, c) yhteisökeskeiseen d) rajoja ylittävään opettajakulttuuriin
- yksin toimimisen perinne vahva
- kollegiaalinen pohdinta ja työn arviointi eivät ole kuuluneet opettajakulttuuriin tai ovat ainekohtaisia, harvemmin oppiainerajat ylittäviä
Kollegiaalisuus parhaimmillaan:
- vuorovaikututaidot tärkeitä, kommunikaatiokyky
- ammatillinen dialogi ja yhteinen suunnittelu
- joukkuetyö, yhteistoiminnallisuus
- toisten tukeminen
Tätä edesauttaa:
- johdon tuki
- toimiva viestintä
Pohdi oman organisaatiosi vahvuuksia ja heikkouksia kolllegiaaliseuuden toteutumisen suhteen.
Kollegiaalisuuden vahvuuksia:
- huumori, samasta aineesta eri näkökulma, vertaistuki, ainerajat ylittävä viestintä
- avoimuus
- lukion toimiminnen omiissa tiloissaan lisännyt huomattavasti yhteisöllisuuden tunnetta
- mahdollistaa kehittymisen
Haasteita:
- Kaikki eivät ole sitoutuneita yhteisiin toimintakulttuureihin (onko olemassa yhteistä toimintakulttuuria? Onko siitä yhtäläinen käsity?)
- usein viestintä on puutteellista, syynä kiire ja hajallaan olevat työtilat
- ei ole saman aineen kollegaa, vain oma aine kiinnostaa, eikä ole ainerajoja ylittävää yhteistyötä
- on todella ongelma jos kaikki ei sitoudu yhteisiin sopimuksiin ja jos kuitenkaan johto ei puutu t
- yhtenäiskoulun eri luokkien sijaitseminen eri rakennuksissa vaikeuttaa tiedon kulkuahän
- työntekijöiden vaihtuminen
http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67349/951-44-5885-0.pdf?sequence=1 (sivulta 102 alkaen).
Kuluneen vuosikymmen aikana oppilaitoksen ovat eläneet monien myllerrysten keskellä. Muutokset ovat kohdistuneet niin opiskelijan kuin opettajankin arkeen sekä muokanneet monen oppilaitoksen toimintakulttuuria. Opettajan työn vaatimukset ovat lisääntyneet ja työhön on tullut monia uusia tehtäviä, jotka vaativat uudenlaista orientaatiota omaan työhön, työyhteisöön ja opiskelijoiden toimintaan. Olli Luukkainen on väitöstutkimuksessaan kuvannut monipuolisesti näitä muutoksia ja haasteita.
Tutustukaan jaettuun virikeaineistoon ja pohtikaa sen pohjalta erityisesti alla olevia kysymyksiä. Voitte kirjoittaa ajatuksianne tähän wikiin (myös ilman kirjautumista) painamalla ensin EDIT ja lopuksi SAVE-napista. Verkkotapaamisessa saatte aikaa suunnitella aiheesta 15 min. opetustuokion koko ryhmälle.
Ajatuksia tehtävänannon rakentamiseen
1. kohta: Tuija_ poimin Ollin väikkäristä näitä nostoja:
- Oppilaitos on erityislaatuinen humaani organisaatio ja jokaisella oppilaitoksella on oma kulttuurinsa, joka todellisuudessa heijastuu sen yhteisön toiminnassa, ajattelussa ja päätöksenteossa ja vaikuttaa ehkä eniten oppilaitoksen toimintaan. Kulttuuri tarkoittaa vallitsevia epävirallisia ohjeita, tottumuksia, toimintatapoja ja normeja sekä henkilöiden välisiä epävirallisia valtasuhteita ja arvostuksia.
- Koulutusta luonnehtii kolme käsitettä: professionaalisuus, byrokraattisuus ja oppilaiden kannalta pakollisuus. Koulu on organisaationa yhteiskunnan ja toimintatason ohjauksen funktio. Organisaatiotaso sijoittuu valtiovallan ja koulukulttuurin väliin. Olennaista organisaatiotasolle on yhteistyö ulkoa tulevan ohjauksen ja koulun oman kulttuurin välillä. Opettajayhteisö ja opettaja ovat yhteiskunnan määrittämien.
Lisäys: Ranja- Suomalaisessa koulukultturissa on korostunut ja korostuu edelleen opettajan yksin toimiminen, mutta yhteiskunnan muutokset (samoin kuin oppimiskäsityksen ja oppimisympäristöjen muutokset) edellyttävät tähän muutosta, jolloin kollegiaalisen yhtesityön ja yhteisen reflektoinnin tulisi lisääntyä, tavoitteena oppimisen kehittäminen.
2. kohta: Tuija- Opettajan autonomisuus ja yksin toimimisen perinne vahva osa opettajuutta vuosikymmenten ajan.Kollegiaalinen pohdinta ja työn arviointi eivät ole kuuluneet opettajakulttuuriin. Opettajan työstä on puuttunut sitoutuminen ryhmänätapahtuvaan työn analyysiin ja sen perustalta lähtevään oppimisen kehittämiseen.Tällainen toimintatapa kuitenkin heijastaa enemmän koulun toimintatapaa kuin yksittäisen opettajan ajattelutapa.
- Opettajakulttuuri voidaan jakaa: a) yksilökeskeiseen, b) rajattuun, c) yhteisökeskeiseen d) rajoja ylittävään opettajakulttuuriin. Yleisin opettajakulttuurin muoto on yksilökeskeinen opettajakulttuuri. Minä ja luokkahuone :)
- Rajatussa kulttuurissa vuorovakutus saman aineen opettajaan/-iin ja oppilaisiin. Heikko kommunikaatio opettajaryhmienvälillä.
- Yhteisökeskeisessä opettajakulttuurissa Yhteisökeskeisessä opettajakulttuurissa yhteistyö on laaja-alaista ja useimpien opettajien välistä. Yhteistyötä tehdään aine- ja luokkarajoja ylittäen. Näitä kulttuureja leimaa avoimuus, myös epäonnistumisia uskalletaan jakaa. Uusia ideoita uskalletaan kokeilla, vaikka onnistuminen ei täysin varmaa olisikaan.
Lisäys Ranja:- Uusi opettaja sosiaalisten voimakkaasti vallalla olevan opettajakulttuurin toimintamalliin.
- Yhteistoiminnallisuus usein mukaan vasta silloin, kun omat voimavarat ei riitä
3. kohta: Ranja- Kollegiaalisuudella tarkoitetaan: organisaation jäsenten välistä ammatillisista, aitoa yhteistyötä, joka vaatii mm. kommunikointikykyä, kykyä sietää erilaisia mielipiteitä sekä kykyä kyseenalaistaa asioita. Perustuu yhteistoiminnallisuuteen, johon kuuluu yksilöiden välinen myönteinen keskinäinen riippuvuus ja toisten tukeminen.
- Voidaan jakaa rajattuun kollegiaalisuuteen (esim. opetuksen suunnittelu ja toteutus) ja laajennettuun kollegiaalisuuteen (kehittäminen ja kriittinen tarkastelu).
- Omassa työyhteisössäni koen, että mielipiteitä uskalletaan esittää ja niitä myös kuunnellaan, vaikka ne poikkeaisivatkin valtavirrasta. Myös tukea on aina saatavilla, kun sitä tarvitaan, eikä ongelmia väheksytä Asiat voivat välillä aiheuttaa kiistaa, mutta ne eivät personoidu vaan asiat riitelevät. Työpaikallani on hyvä yhteishenki, jonka vuoksi kollegiaalisuus ei rajoitu pelkästään työpaikalle vaan vietämme aikaa yhdessä myös virallisen koulun ulkopuolellakin. Opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa voisi tehdä paljon enemmän yhteistyötä, jota erilaisten projektien yhteydessä kyllä esiintyy kiitettävästi.. Kollegiaalisuus voisi siirtyä laajennettuun kollegiaalisuuteen, jolloin koulu voisi kehittyä entisestään. Tässä on usein esteenä muutaman vahvan persoonan negatiivinen asenne koulukulttuurin muutokseen.
4. kohta: Tuijaympäristössä ei koeta uhkaa virheistä ja yhteisö pystyy reagoimaan esiin nouseviin haasteisiin nopeasti.
Tykkäsin näistä ajatuksista:
Senge (1990, 139–272) nimeää oppivan organisaation edellytyksiksi seuraavat osa-alueet:
1. systeemiajattelu (system thinking)
2. henkilökohtainen osaaminen (personal mastery)
3. yhteinen visio (shared vision)
4. yhdessä oppiminen (team learning)
5. sisäiset mallit (mental models)
Senge katsoo ihmisillä olevan tarve innovatiiviseen ja suunniteltuun toimintaan. Yhteisestä kielestä, keskustelukyvystä,kommunikointitaidosta ja kyvystä ratkoa konflikteja syntyy yhteinen oppiminen.
Ryhmän tuotos opetustuokion tueksi
1. Oppilaitoskulttuuri ominaisia piirteitä :
Tarkoittaa organisaatioita, sijoittuu valtiovallan ja koulukulttuurin väliin.
Jokaisella oppilaitoksella on oma kulttuurinsa
Heijastuu yhteisön toiminnassa, ajattelussa ja päätöksenteossa .
Vallitsevia epävirallisia ohjeita, tottumuksia, toimintatapoja ja normeja sekä henkilöiden välisiä epävirallisia valtasuhteita ja arvostuksia.
Koulutusta luonnehtii:
1) professionaalisuus
2) byrokraattisuus j
3) oppilaiden kannalta pakollisuus. Koulu on organisaationa yhteiskunnan ja toimintatason ohjauksen funktio.
Opettajakulttuuri:
Opettajakulttuuri voidaan jakaa: a) yksilökeskeiseen, b) rajattuun, c) yhteisökeskeiseen d) rajoja ylittävään opettajakulttuuriin
- yksin toimimisen perinne vahva
- kollegiaalinen pohdinta ja työn arviointi eivät ole kuuluneet opettajakulttuuriin tai ovat ainekohtaisia, harvemmin oppiainerajat ylittäviä
Kollegiaalisuus parhaimmillaan:
- vuorovaikututaidot tärkeitä, kommunikaatiokyky
- ammatillinen dialogi ja yhteinen suunnittelu
- joukkuetyö, yhteistoiminnallisuus
- toisten tukeminen
Tätä edesauttaa:
- johdon tuki
- toimiva viestintä
Pohdi oman organisaatiosi vahvuuksia ja heikkouksia kolllegiaaliseuuden toteutumisen suhteen.
Kollegiaalisuuden vahvuuksia:
- huumori, samasta aineesta eri näkökulma, vertaistuki, ainerajat ylittävä viestintä
- avoimuus
- lukion toimiminnen omiissa tiloissaan lisännyt huomattavasti yhteisöllisuuden tunnetta
- mahdollistaa kehittymisen
Haasteita:
- Kaikki eivät ole sitoutuneita yhteisiin toimintakulttuureihin (onko olemassa yhteistä toimintakulttuuria? Onko siitä yhtäläinen käsity?)
- usein viestintä on puutteellista, syynä kiire ja hajallaan olevat työtilat
- ei ole saman aineen kollegaa, vain oma aine kiinnostaa, eikä ole ainerajoja ylittävää yhteistyötä
- on todella ongelma jos kaikki ei sitoudu yhteisiin sopimuksiin ja jos kuitenkaan johto ei puutu t
- yhtenäiskoulun eri luokkien sijaitseminen eri rakennuksissa vaikeuttaa tiedon kulkuahän
- työntekijöiden vaihtuminen
Tästä voit palata edelliselle sivulle.